Milan ja Aidan kotisivut

Aidalla on suuri iloinen sydän. Se tekee kaiken täysillä ja nautinnolla. Sen menoa on ilo katsoa ja se tuo päivittäin hymyn huulillemme. En hetkeäkään kadu että otimme sen mukaamme ensi kättelyssä. Tuntuu siltä, kuin se olisi aina asunut kanssamme. Aida rakastaa täysillä, me rakastamme täysillä takaisin.

Aida löytyi Hollannin maan kattavalta löytökoirasivustolta. Silloinen “Swiffer” oli kivan ja suloisen (lue: säälittävän) näköinen sopivan ikäinen perheenlisäys laumaamme. Aida oli löytynyt yksikseen ulkoa ja asui löytöeläintalossa lähellä Saksan rajaa kuusi viikkoa. Ilmeisesti joku oli siitä pitänyt huolta, se osasi jo valmiiksi istua ja maata ja oli sisäsiisti. Sillä ei ollut mikrosirua tai kaulapantaa eikä kuuden viikon aikana kukaan kaivannut lemmikkiään takaisin.

Aida rakastaa juoksemista. Sillä on räjähtävä lähtö ja voimakas saalisvietti. Ulkona vedetään tuhatta ja sataa mutta kotona maataan rauhassa pää tyynyllä. Aidalta löytyy myös labbismaista kiinnostusta vedessä pulikointiin ja sieltä keppien hakuun. Parasta huvia on juosta täysillä vedessä (esim. ojassa) niin että vesi roiskuu mahdollisimman paljon. Vintti- ja rhodesiankoirille tyypilliseen tapaan Aida viihtyy parhaiten kotona sohvalla selältään ja osaa ottaa todella rennosti. Miksi seistä kun voi maata? Aida käy maahan äänekkäästi rojahtaen. Aidan rotutausta on kuitenkin tuntematon. Sillä on selässään ridge, mutta mitä muita rotuja siinä on? Vinttikoiraa, noutajaa, beauceronia, dobermannia?

Aida on luonteeltaan hyvin miellyttämisenhaluinen. Se on myös todella elämäniloinen ja huumorintajuinen. Sen voimakas ja pitkä häntä vispaa kuin viimeistä päivää siivoten sohvapöydältä paperit ja juomalasit. Aida on myös erittäin helposti innostuva oli sitten kysymys silittämisestä, ruokkimisesta, ulos menemisestä tai pelkästään siitä että sitä katsoo. Mitään ei tosin tapahdu ennenkuin peräpää on maassa ja koira rauhallinen.

Aida on voimakkaasti perheeseensä kiintynyt koira eivätkä muut ihmiset pahemmin kiinnosta. Se on todella huomionkipeä ja luulee selvästi olevansa pieni sylikoira. Aida viihtyy oikein lähellä, mieluiten sylissä tai kainalossa. Siinä se nukkua tuhistaa tyytyväisenä kuono vasten poskeani.