Milan ja Aidan kotisivut
Tietoa, tarinoita ja valokuvia
kahden koiran elämästä
Blogi
Oma koti kullan kallis
Posted by milaida
at 03:01 PM on December 04, 2008
|
Noniin, vähän päivätyksiä tähänkin blogiin. Täytyy myöntää että tännekin on ihan hauska kirjotella, sillä se voi olla vapaamuotoisempaa ja ehkä vieläkin arkisempaa kuin Koiran elämää-blogin jutut.
Mila ja Aida joutui olemaan Juppsguardilla yhteensä 1,5 viikkoa. Olisin toki voinut hakea ne jo sen viikon kuluttua kotiin mutta totesin että on järkevämpää saada kämppä parempaan kuntoon kuin että ne tulee karmean sekasorron keskellä kotiin.
Hyvin ovat tytöt sopeutuneet uuteen kotiin. Keittiöremontti jatkui vielä vaikka koirat olivatkin kotona. Remonttimies tuli tutuksi ja Milan mielestä Jouni oli ihana (kuten kaikki miehet), varsinkin sitten kun siltä sai vielä keksejäkin! Hassu tyttö. Aidakin on ollut todella positiivinen vieraiden ihmisten kesken. Aiemmin se oli melko varautunut, kävi nuuhkaisemassa eikä sitä oikein kiinnostanut vieraat. Nyt se antaa jopa silittää ja osoittaa huomattavasti enemmän kiinnostusta kävijöihin. Hollannissa ramppasi sen verran paljon kyläilijöitä että se varmaan tottui ja oppi että vieraatkin on ihan kivoja!
Mila ja Aida on hoitolajakson jälkeen ollut tosi hyvää pataa keskenään, saattavat jopa nukkua todella lähekkäin, mikä on todella söpöä! Ennen turha läheisyys ei käynyt Milan mielestä päinsä. Tytöt on ollu yksinäänkin todella kiltisti kotona, oon todella yllättynyt. Toivottavasti tää ei oo vaan alkuhuumaa, mutta mitään olennaista ei ole rikottu ja ilmeisesti ovat olleet melko hiljaa (kamera kertoo). Ainoat silputut esineet toistaiseksi on Raamattu ja mikrofoni/kuulokesetti mitä käytän Skypeen jotta pystyy kommunikoimaan miehen kanssa Hollantiin
Nohh, se nyt on pientä kaikkeen siihen verrattuna mitä Mila ehti nuoruuspäivinään tehdä. Onneks meidän rappu ja ilmeisesti koko talo on koiraihmisiä täynnä. Meidän rapussa on melkein joka kerroksessa 1-2 asunnossa koira. Ehkäpä löytyy sitten ymmärrystä jos joskus kuuluu jokunen haukahdus.
Ollaan tutustuttu Konalan lähimaastoon viimeisten viikkojen aikana. Vanhan Hämeenkylän tien varrelta löytyi kiva metsikkökin missä kehtaa päästää koirat vapaaksi. Lintuvaaraan päin kuin kävelee on kivoja, rauhallisia hiekkateitä ja nättejä omakotitaloja. Rauhallista on ja toisaalta ympäriltä löytyy useampia koirapuistoja. Enää ei niihin tosin mennä seuraa hakemaan, Mila ja Aida leikkii mielellään vain kaksistaan. Aida on sitäpaitsi aika tiukka tyttö koirien kesken (lälläri vain äipälle) ja alkaa helposti "kiusaamaan" pehmeäluontoisia koiria.
Eiköhän siinä ollut jo tarpeeksi luettavaa tältä kertaa!
Mila ja Aida joutui olemaan Juppsguardilla yhteensä 1,5 viikkoa. Olisin toki voinut hakea ne jo sen viikon kuluttua kotiin mutta totesin että on järkevämpää saada kämppä parempaan kuntoon kuin että ne tulee karmean sekasorron keskellä kotiin.
Hyvin ovat tytöt sopeutuneet uuteen kotiin. Keittiöremontti jatkui vielä vaikka koirat olivatkin kotona. Remonttimies tuli tutuksi ja Milan mielestä Jouni oli ihana (kuten kaikki miehet), varsinkin sitten kun siltä sai vielä keksejäkin! Hassu tyttö. Aidakin on ollut todella positiivinen vieraiden ihmisten kesken. Aiemmin se oli melko varautunut, kävi nuuhkaisemassa eikä sitä oikein kiinnostanut vieraat. Nyt se antaa jopa silittää ja osoittaa huomattavasti enemmän kiinnostusta kävijöihin. Hollannissa ramppasi sen verran paljon kyläilijöitä että se varmaan tottui ja oppi että vieraatkin on ihan kivoja!
Mila ja Aida on hoitolajakson jälkeen ollut tosi hyvää pataa keskenään, saattavat jopa nukkua todella lähekkäin, mikä on todella söpöä! Ennen turha läheisyys ei käynyt Milan mielestä päinsä. Tytöt on ollu yksinäänkin todella kiltisti kotona, oon todella yllättynyt. Toivottavasti tää ei oo vaan alkuhuumaa, mutta mitään olennaista ei ole rikottu ja ilmeisesti ovat olleet melko hiljaa (kamera kertoo). Ainoat silputut esineet toistaiseksi on Raamattu ja mikrofoni/kuulokesetti mitä käytän Skypeen jotta pystyy kommunikoimaan miehen kanssa Hollantiin
Nohh, se nyt on pientä kaikkeen siihen verrattuna mitä Mila ehti nuoruuspäivinään tehdä. Onneks meidän rappu ja ilmeisesti koko talo on koiraihmisiä täynnä. Meidän rapussa on melkein joka kerroksessa 1-2 asunnossa koira. Ehkäpä löytyy sitten ymmärrystä jos joskus kuuluu jokunen haukahdus.Ollaan tutustuttu Konalan lähimaastoon viimeisten viikkojen aikana. Vanhan Hämeenkylän tien varrelta löytyi kiva metsikkökin missä kehtaa päästää koirat vapaaksi. Lintuvaaraan päin kuin kävelee on kivoja, rauhallisia hiekkateitä ja nättejä omakotitaloja. Rauhallista on ja toisaalta ympäriltä löytyy useampia koirapuistoja. Enää ei niihin tosin mennä seuraa hakemaan, Mila ja Aida leikkii mielellään vain kaksistaan. Aida on sitäpaitsi aika tiukka tyttö koirien kesken (lälläri vain äipälle) ja alkaa helposti "kiusaamaan" pehmeäluontoisia koiria.
Eiköhän siinä ollut jo tarpeeksi luettavaa tältä kertaa!
Categories: None
Get a Free Website at Webs.com!
